Pieni tilannepäivitys

Koska odottaminen on sen verran kamalaa, niin täytyy raapustella tänne pikapäivitys.

Melkein voisin kohta rahani likoon laittaa tiineyden puolesta. Ruskan massu on minusta saanut pienen söpön kummun. Nisät ovat jo melkoisen turvoksissa. Ruska myös selvästi haisee eriltä toisten koirien mielestä.

Enää ei ole montaa päivää, kun saamme varman tiedon asiasta. ☺

Kuvapäivitys

Pieni kuvapäivitys tältä päivältä. Ihan vähän näyttäisi masukarvat olevan pörhöllään. Eikö olekin?

No niin..vaikeaa on tämä odottaminen, mutta me koitamme kestää. Viikko enää, niin sitten saamme sitä varmaa tietoa.

Kolme viikkoa odotusta

Kolme viikkoa on kohta puolin odotusta takana. Ruska on joko tiineenä tai hyvin valeraskaana.

Ruokahalua tuolla mahdollisella mammalla on kyllä useammankin edestä. Nyt olen muutamana iltana pistänyt silmään, että vähän pahoinvointia voisi Ruskalla olla. Ruskasta on myös tullut hyvin hellyydenkipeä. Hän viettäisi sylissä mielellään aikaa, mitä ei kyllä normaalisti arvosta. Masukarvatkin on minusta vähän pörhöllään niin kuin ensimmäisen tiineyden alkuvaiheissa. Nisät ovat melko turvonneet myös.

Vielä hetken aikaa saamme odotella ja jännittää Ruskan tilaa.

Kohta kaksi viikkoa takana

Reilu viikko takana. Tällä hetkellä olemme 12. vuorokaudessa, joten oikeastaan kohta jo pari viikkoa takana. Kylläpä se odottavan aika on pitkä.

Vielä on kyllä aika vaikea sanoa, onko Ruskan tilassa tapahtunut muutoksia. Ihan vähän olen  huomannut mahdollisia merkkejä tiineydestä. Toki voi olla, että haluan vain nähdä näitä merkkejä. Ruska on kuitenkin ollut varsin pirteä ja reipas, toisaaltaan myös melko hellyydenkipeä. Viime vuonna kesäjuoksujen jälkeen Ruska on melkoisen raukea, joten josko tämä osaltaan voisi viitata tiineyteen. Ruokahalu on ollut myös valtava, vaikka niin se on aina. Toisaalta tapahtuipa meille myös häppeninki, jossa Ruska hotkaisi Nukan pyytämän myyrän parempiin suihin. Ruska ei yleensä ole harrastanut tuota hyvin luonnonmukaista tuoreruokailua.

No me jatkamme vielä odottelua. Heinäkuun alkupuolella käväisemme ultrassa tutkimassa tilanteen ja sen jälkeen tiedämme olisiko Ruskaroihun Kotiseutulaiset tuloillaan.

13. päivä toden sanoo

Meillä on ollut melkoista kilometrien kerryttämistä tämä viikon alku. Mittariin on kertynyt reilu tonni sunnuntain lisäksi. Maanantaina kävimme Tepon luona, tiistaina Hiasen luona. Kovasti taas yritettiin ja Tepon kanssa saatiinkin astuminen aikaan, mutta nalkkiin ei jääty. No ihan varmoja ei tuosta astumisesta oltu, joten päätettiin vielä yrittää uudemman kerran. Eilen Hiasen luona ei päästy ihan samaan tulokseen, joten, Ruska jäi sitten Hiasen luokse yöksi. Vielä tänään aamupäivälläkään ei ollut onnistunt. Matkan varrella kun olin jo menossa Ruskaa hakemaan kotiin, niin sain tiedon, että kiinni jäivät. Huh, mikä helpotus!! Kävimme noukkimassa Ruskan kyytiin Joensuusta ja jatkoimme matkaa Tepon luokse. Tepolla oli homma jo selvästi hanskassa, eikä siinä sitten kauaa mennyt, kun olivat nämäkin nalkissa. Mahtavuutta kerrassan.

Nyt voi sitten alkaa toden teolla odottomaan itääkö nämä siemenet. Olisi myös huippua, jos molemmat poijat sais jälkikasvua. Kyllä ne sen verran töitä joutuivat tekemään.